Tulen tuolta takaa tuntureiden

Floristimestarioppiin matka jälleen käy

Taas floristimestariksi matkalla Kempeleeseen opintoihin ja tavoitteena on suorittaa mestaritutkinto loppuun. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt viisi vuotta ja maailma on näissä vuosissa muuttunut ja niin on tutkintokin. Kun tällainen melkein kuusikymppinen lähtee opiskelemaan, vaatii se vähän hulluutta ja paljon rakkautta – ainakin omaan työhön- ja autolla ajamiseen, tuota matkaa kun tulee 1100 km vähintään. Haaveilen autosta, jossa automaattiohjaus toimisi niin, että voisi tuon n. seitsemän tunnin matkan käyttää vaikka koulutehtävien tekoon. No, kaikkea ei voi saada.

Mikä se sitten vetää taas koulunpenkille? Tietenkin kesken jääneet opinnot on yksi syy. Ja se, että koulutus järjestetään Pirilässä Kempeleessä, jonne kuitenkin on kohtuullinen matka Ivalosta ja onhan se vanhastaan tuttu ja turvallinen ympäristö. Kukka-alan ihmiset on myös hyvä syy – saa vertaistukea ja laajemman verkoston, näkemys alasta kehittyy, kun kuulee eri ihmisten monipuolisia mielipiteitä. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on ajanhermolla pysyminen, jämähtämistä minä pelkään. Uudet materiaalit, tekniikat, kukat – se kiehtoo ja tuo sen suolan tähän kukkaiseen elämään. Ja sitä minä lähden tästä opiskelusta hakemaan – suolaa.

Matkani floristimestariksi

1992 jouluna lopetin työt Vierumäellä ja haaveilin floristin ammatista. Monien puutarha-alalla ja ravintola-alalla vietettyjen mutkien jälkeen se haave toteutui vihdoin Kempeleessä 2009 syksyllä. Kukka- ja puutarhakauppiaana ja välillä vähän hautaustoimistossa toimiminen on nyt jo elämäntapa enemmän kuin työ. Elävä materiaali ja sen hoitaminen kesät talvet meidän leveysasteellamme on vaatinut aika paljon tiedon jalostamista näihin olosuhteisiin sopivaksi. Aina ei kaikki ’’mene kuin ’’Strömsöössä ’’. Ilmaston lämpeneminen ja kasvien menestymisvyöhykkeiden muutokset pitävät ammattilaisen nöyränä ja samalla työn haastavana, sillä kasvien kukinta ja kukinnan laatu on riippuvainen yllättäen auringosta. Käytämme sidonnassa paljon perennoita ja kesäkukkia, sen takia myös kasvien kasvattaminen on tärkeää. ’Tieto lisää tuskaa’ sanotaan ja sen takia pitää opiskella lisää.

 

Kohti floristimestarin tutkintoa kulkee Marja kaukaa pohjoisesta

 

Matka mestariksi on täynnä haasteita, jo pelkästään käytännön asioiden järjestelyn puolesta ja varsinkin ajankäytön osalta. Lisäksi omat mausteensa tuo luopuminen pitkäaikaisesta työntekijästä, joka on ollut meille se selkäranka, johon on nojattu tiukan paikan tullen. Näillä mennään kohti tutkintoa lippu korkealla kavereiden kanssa!

 

Floristimestariopiskelija Marja Peltola-Oikarainen