Paluu menneisyyteen- ympyrä sulkeutuu

Matkani mestariksi jatkuu… ja tätä ei sitten luovuteta!

Kasvoin yrittäjä perheessä. Monesti on tuntunut, että kukkakauppa on minut kasvattanut.
Se on ollut minulle perhe, äiti ja isä sekä sisarukset. Minun lapsuuteni ja nuoruus vuodet on osaksi mennyt kuunnellessa ja tehdessä töitä yrittäjä perheen jäsenenä alan eteen.

Oppia floristi koulutuksesta

Opiskeltuani muuta alaa totesinkin kutsun käyvän sinne ” perheeni” luo- takaisin kukkakauppaan.
Pientä etäisyyttä ottaneenani tiesin, ettei tätä työtä tehdä enää pelkällä kotona opituilla opeilla. Ehtoni oli, että koulun penkille oppia hakemaan uudistuvaan perheyritykseen. Koulutus toi minulle paljon uutta intoa ja innovaatiota kehittää meidän perhe yritystämme.

Matka jatkui vielä mestarikoulutukseen, huippu koulutus, osaavaa koulutusta ja huippu osaavat opiskelijatoverit. Osa kurssilaisista onkin menestynyt kilpaurallaan kuin muutenkin. Minun matkani mestariksi katkesi- liian helposti, luovutin. Olin valintani edessä- johonkin oli jaksaminen rajattava. Perheyritys, pienet lapset, nousukausi yrityksessä. Siihen aikaan 20 vuotta taaksepäin oli tehtävä töitä, kun töitä oli.

Matka mestariksi jatkuu..
Matka floristimestariksi jatkuu

Oman elämän sankareita olemme jokainen

Mitä sain aikaan kesken jääneen koulutuksen. Omasta mielestäni vähän, mutta toisten silmissä olen mestari ja tehdyt mestarin töitä jo useita vuosia. Eihän sitä pelkästä työstä, meriittejä voi itselleen ottaa.
Vanhempani sain ansaitulle eläkkeelle, josta he nauttivat ansaitusti. Olen ollut yrittäjä useiden vuosien ajan. Olen työllistänyt vuosien varrella useita henkilöitä. Perheeni lapsetkin olen saanut aikuisiksi omille urilleen sekä pienen iltatähdenkin mukaan pyörimään, onneksi.
Tehdyt projekteja, messuja, paljon erilaisia töitä alan parissa jne. Kamerakaan ei ole kulkenut vierelläni todistusaineistoja keräämässä.
Ja niinhän se lausahduskin vissiin meni ” kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse”.
Me kaikki olemme omalla osaamisellaan jo mestareita, mitä olemme työuran aikana tehneet. Se kunnioitus ja meriitti puuttuu vielä meille itsellemme, jotta se kertoisi meille mitä olemme ja olemme tehneet.

Oppimassa uutta ”ihmeellisessä maailmassa”

Mutta nyt, täällä sitä taas ollaan uutta oppimassa. Mahtava palata aikuisiällä koulun penkille. Kouluviikko on takana ja useita tehtäviä on tullut tehtyä. Voi jee tätä tiedon ja tuskan määrää, mitä on jo tehty sekä mitä edessäpäin on. Olen onnellinen, että olen täällä ”minä itse”, minua varten kehittääkseni itseäni vielä tuleville vuosille työ urallani eteenpäin. Olen aina ollut kova tekemään töitä ja ottamaan erilaisia haasteita vastaan, mutta nämä tekniset jutut mitä pitää tehdä ja osata käyttää.
Koulutukseen lähtiessäni luulin, että yrittäjänä, esimiehenä ja sidontataidoilla pärjään helposti. Ei vaan kaiken joudut nyt päivittämään tähän hetkeen ” perheeni” eteen. Tätä koulutusta en siis voi jättää kesken, jos haluan kehittää ja kehittyä meidän yritystämme sekä itseäni kohtaan. Haluan olla ylpeä siitä, että ” Olen suomalainen”- ei kun floristimestari. Rakastan sitä mitä teen.

 

Floristimestariopiskelija

Sari Kuosmanen